Tämä kausi alkoi sisustuksen vanereiden vaihtotyöllä

Kesälomiemme keskiössä on ollut vanha, vuodesta 1973 saakka palvellut matkamersu. Ostimme sen tullessamme ensimmäiselle kesälomalle Suomeen Kiinan komennukselta vuonna 2012. Suomi -kotimme oli vuokrattuna ja autot olimme myyneet pois maasta muuttaissamme. Tarvitsimme kodin ja kulkuneuvon neljäksi viikoksi, pahimpaan sesonkiaikaan, jolloin isompien matkailuautojen vuokrat pyörivät tasolla 1000€/viikko.

Auton sisusta oli aikansa elänyt, mutta tekniikka oli kunnossa ja autossa oli valmiiksi tehtynä matkailuauton tekniikka ja varusteet. Ensimmäinen kesä meni orkkiskuntoisella autolla hammasta purren. Toisen kesän loma alkoi sillä, että auton sisustuksesta irroitettiin lähes kaikki runkoon ja ulkopelteihin saakka. Muistan sen näyn, kun ajelin lattian vanerointiin ilman takaosaston lattiaa, kardaanin ja renkaiden pyörimisen pystyi näkemään kuskin penkiltä päätä kääntämällä. Sänkyjen ja säilytystilojen rungot rakennettiin tarpeidemme mukaan. Seinät eristettiin 32mm paksuisella Armaflex solukumilla ja päälle laitettiin 4mm koivuvaneri. Penkkien päällykset verhoiltiin uusiksi. Sen jälkeen auto on ollut käytössä joka kesä ja sillä on käyty lukuisia reissuja ympäri Suomea sekä useita reissuja ympäri Ruotsin ja Norjan pohjoisosia.

Koska vaneri oli käsittelemätöntä ja viimetalven kosteusolot olivat haastavat, vaneerit olivat ottaneet kosteudesta siipeensä ja niihin oli ilmestynyt tummaa homepilkkua. Päätimme aloittaa matkailukauden tekemällä vaneroinnin uusiksi. Samalla tuli fiksailtua muutamia muitakin kohtia, kuten takaikkunoiden ikkunanpielet. Vanerit käsiteltiin tälläkertaa molemmin puolin venelakalla.

Vanereiden asennusta

Sisusta alkaa valmistua

Leimaa vanhalta vuodelta oli siten, että juhannusreissulle ei tarvinnut lähteä konttorin kautta. Sisusta valmistui juhannukseksi ja kävimme perinteisen reissun mummolan mökillä Pudasjärven Puhosjärvellä. Matkaa kertyi reipas 300km ja kaikki tuntui pelaavan hienosti.

Matkalla jälleen



Ennen leimalle vientiä päätin säätää hiukan valojen suuntausta koska niistä oli ollut aiemmin sanomista. Siinä ajatuksissani lipsahti sitten etuvalon lasi sorakolle ja auttamattoman pieniksi palasiksi. Vanhojen autojen omistajat tietävät mitä tämä merkitsee. Varaosat ei välttämättä löydy lähimmältä varaosamyyjältä, vaan niiden etsiskely voi olla melkoista salapoliisityötä. Apu löytyi kuitenkin pian Suomen Matkamersut ry:stä. Yhdistyksellä oli purettuna vanhoja laseja joista valita, ja matkahuolto toi ehjän alkuperäislasin nopeammin kuin 2lk postin. Toiveikkaana leimalle.

Näiden kamppeiden jarrut ovat alan harrastajille tuttu peikko. Meillä ei ole aiemmin tarvinnut jarrujen kanssa ongelmoida, mutta nyt oli takaa oikealta hävinnyt sekä pää- että käsijarrun tehot. Hylsyhän siitä tuli. Mutta hei, kaikki kolme muuta kulmaa jarruttivat mallikkaasti ja ajoaikaa tuli 1+1 kk. Alkuosa lomasta oli kaikkea muuta hässäkkää, ei ehtinyt juuri jarrurempasta murehtia. Kuukauden jälkinäyttöaika kun alkoi tulla täyteen, Uhrasimme muutaman tunnin jarrujen ihmettelyyn - saamatta kuitenkaan koko rumpua auki. Käsijarruun tuli kuitenkin voimaa ja taas toiveikkaana ajattelin, että pienellä lämmittelyllä matkalla konttorille ne siitä herkistyy. Mutta ei ollut herkistynyt. Paperissa luki hylsy. Nyt olis niitä reissusuunnitelmia mutta leima jäi saamatta. Varmistin asian inssiltä, ja niinhän se on ettei hylsy edelleenkään ajamista estä. Ajokielto alkaisi vasta kuukauden päästä, siispä reissuun! Sitä ennen kävin kuitenkin asennuttamassa uudet renkaat molempien vararenkaiden vanteille. Toinen oli puhjennut edelliskesän Norjan reissulla ja toinenkin veteli viimeisiään.

Su 26.7 käytiin alkulämmittelyksi häissä Kokkolassa, reilu 400km mutkin. Oli sovittu reissukavereiden kanssa, että illalla liikkeelle heti kun häistä ehdimme. Kotona olimme n. klo 22 ja klo 01.00 ma aamuna matka kohti uusia seikkailuja alkoi. Aamulla klo 8:00 olimme Kautokeinossa. Siitä vielä parikymmentä kilometriä "oikeaa" tietä, kunnes matka jatkui legendaarista Altan vanhaa postitietä pitkin. Soratie joka menee tunturien lomassa, jota on koetelleet runsaat valumavedet syöden paikoitellen tieaineksen vähiin, jättäen jäljelle ilkeitä törröttäviä kiviä ja virtauksen syömiä uria ja monttuja. Jos tiellä joskus joku ajoneuvo tulee vastaan, se on tyypillisesti mönijä tai maasturi. MB 508 on tiellä kuitenkin elementissään, korkea maavara, hitaat välitykset ja paripyörät tekevät siitä oivallisen ajoneuvon heikommillekin ajoreiteille. Parikymmentä kilometriä postitietä päätyi mönkijäuran päähän josta alkoi reilu 18 km vaellus reppujen ja leiriytymisvarusteiden kanssa.

Näillä teillä MB508 on elementissään

Vietimme tunturissa perjantai iltaan saakka kalastellen ja luonnosta retkeilystä nautiskellen. Paluuvaellukselle lähdimme yötä myöten klo 23 menovaelluksen kuumuuden opettamina. Takaisin autolla olimme hiukan ennen klo 6 lauantai aamuna. Ajoimme Kautokeinoon jossa otimme muutaman tunnin unet. Ajelimme kolmen C -kortillisen kesken vuorotellen takaisin kohti Oulua. Perillä olimme myöhään La-iltana. Lenkille tuli pituutta reipas 1200km.

Auton siivous ja uudelleenpakkaus. Maanantaina suuntasimme perhekokoonpanolla, 2 aikuista ja 5 lasta, takaisin kohti pohjoista. Kävimme katsomassa velipojan uutta asuinsijaa Rovaniemen Vanttauskoskella. Yövyimme heidän pihallaan ja tiistaina matka jatkui Sodankylän Pyhä Nattanen -vaelluskohteen kautta Inariin. Matkassamme peräkärryssä kulki kumivene ja sähköperämoottori,jolla kalastelimme Inarinjärvellä parissa eri paikassa. Saaliina syömäkokoista harria ja muutamia pienempiä taimenia. Välillä teimme pikaisen kuttuurikäynnin Saamelaiskeskus Siidaan Inarissa. Inarista jatkoimme matkaa Sevettijärvelle jossa vielä päivä uistelua kumiveneellä.

Juniorin saalis

Näätämön rajanylityspaikalla oli hiljaista, siitä pääsimme jatkamaan Norjan maisemiin. Teimme koukkauksen Pykejaan, Suomensukuisten Kveenien asuttamaan idylliseen vuononrantakylään.

Seuraava määränpää oli Tana Bru. Haavelimme saunasta ja pysähdyimme paikalliseen hotelli- ja leirintäaluepaikkaan tiedustellaksemme saunomisen mahdollisuutta. Sauna oli kuulemma pois käytöstä Koronan takia. Suihkua saisi käyttää kolikkoautomaatilla. Edellinen asiakas kyseli kalastusluvista Tana (Norjanpuoleinen Teno) -joelle. Kuulemma ulkolaisten kalastuskausi päättymässä. Kalastuskausi loppuisi seuraavana päivänä ja tällepäivälle luvan voisi ostaa klo 18:saakka. Kello oli jo 14 mutta ajattelin, että pitäähän sitä kokeilla. Flunssa oli päällä ja satoi vettä. Lupakiemurat selvitettyäni kahluukamppeet päälle ja heittämään. Muutama harjus tuli saaliiksi, ensimmäinen pojalle, ja toinen juuri ostamaani lusikkauistimeen. Päästimme ne takaisin kasvamaan. Vettä vihmoi ja paleli, kello alkoi olla 17. Juniori oli jo niin viluissaan, että päätti jättää leikin kesken ja lähti takaisin asuntoautolle. Hän oli kiipeämässä jo kaukana joenrinnettä ylös kun heitin mielessäni viimeisiä heittoja. Silloin vapa taipui. Ensimmäisistä potkuista tiesi, että siiman päässä oli melkoinen vastus. Yksikoukkuinen lusikka tuntui kuitenkin olevan kunnolla kiinni ja nautiskelin vahvan kalan kanssa jumppaamisesta. Se teki pitkiä syöksyjä ja kädet alkoivat puutua kun se ei tuntunut luovuttavan. Haavi oli juniorin kalaliiveissä kiinni, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin väsytellä kala huolella. Lopulta se rauhoittui ja sain vedettyä lohimamman rantaveteen. Tiukka ote pyrstöstä ja rivakasti kala ylös joenrinteelle. Yhtäkkiä vilu oli poissa ja tunnelma korkealla. Saalis mukana menin opettamaan junioria, että saamamiehet ei jätä leikkiä kesken. Harmitti kyllä hänen puolestaan, että hän ehti lähteä eikä päässyt näkemään jännittävimpiä hetkiä. Pituutta kalalla oli 95cm. Filetti meillä oli, mutta autossa kävi tila ahtaaksi alkaa fileointihommiin. Hotellin ravintolassa oli niin kiirettä, ettei kuulemma ehtisi auttaa. Kaupat olivat kiinni eikä kylällä tuntunut olevan mitään paikkaa mistä apua. Hotellin respassa kerroin tilanteesta, ystävällinen asiakaspalvelija soitti puhelun ja hotellin omistaja tuli hetken kuluttua kotoaan ja tarjoutui hoitamaan homman. Jätin toisen fileen hänelle kiitokseksi vaikkei hän mitään korvausta ollut vailla. Saimme loput kalat ravintolan pakasteeseen, joten toivo saaliin säilymisestä oli sitämyöten turvattu. Nautimme reissun ensimmäisen ja ainoan ravintola-aterian, jo aiemmin hyväksi todetun Norjalaisen pizzan muodossa. Samalla maksoimme myös paikkaan reissun ensimmäisen ja ainoan leirintäalue maksun. Tunnelma oli korkealla.

Sateinen päivä mutta hymyssä suin

Seuraava päivä oli täynnä huikeita maisemia pitkin jäämeren vuonojen pohjukoita Kunesin kautta Lakselviin. Samana iltana ajoimme Suomen puolelle, yövyimme Inarin ja Ivalon välimaastossa luonnonkauniilla p-paikalla. Seuraava päivä oli leppoisaa ajelua pienillä huoltotauoilla takaisin kotiin. Mittariin kertyi noin 1900km ja ainoa ongelma oli yksi epäonnistunut startti, pienellä tönäisyllä siitäkin kone käynnistyi. 8 vrk 7 hengen porukalla matkailuautossa vaatii sopeutumista ja joustoa. Porukka kuitenkin nautti kovasti reissusta ja tämä oli kyllä yksi hieno tarina ja matkamersukesä jälleen mersu-vanhuksemme historiaan.

Reitti taittui upeissa maisemissa

Näistä maisemista ja tunnelmista ammentaa voimia ja inspiraatioita kohti pimeneviä iltoja ja pitkää talvea!